antingen - eller elämästä ja maailmasta

Suomi ei ole ollut kehitysmaa - ainakaan todella pitkään aikaan

 

Miksi sitten Suomi on puheissa ollut kehitysmaa? Käsitys on niin herkullinen, että sitä on vaikea jättää hyödyntämättä. Siihen voidaan liittää niin syyllistämistä, taloudellisen kasvun ja inhimillisen kehityksen sankarimyytti kuin jopa sotilaallinen sankarimyytti. 

Riku Rantala otsikoi HS:n kolumninsa tänään 18.6. "Suomikin oli kehitysmaa, eikä siitä ole pitkä aika"

Kolumnissaan hän perää myötätuntoisuutta köyhempien maiden ihmisiä kohtaan käyttäen vertauskuvana
Suomen 1950-1960 -lukujen oloja joita hän vertaa kehitysmaihin.

"KUN ME SUHTAUDUMME ylimielisesti maailman vähäosaisempiin, kun pilkkaamme heidän 
tietämättömyyttään tai vanhoillisia asenteitaan tai heikkouttaan, olisi hyvä muistaa tämä: 
Suomi oli ihan samanlainen vain pari sukupolvea sitten.

Sillä asenteella, joka tämän päivän kehitysmaiden Väinö-papoilla ja Skiftesvikeillä on, 
pääsi pitkälle. Kuka tietää, missä he ovat 50 vuoden päästä – ja missä meikäläiset 
ruikuttajat ja sydämettömät väheksyjät?"

Olen Riku Rantalan kanssa tismalleen samaa mieltä myötätunnon tarpeesta maailman vähäosaisia 
kohtaan. Kuitenkin historaa opiskelleena ja globaalisti tarkastelevana minuun särähtää väite
Suomesta kehitysmaana.

Suomi oli kehitysmaa -väitteeseen törmää nähdäkseni eniten kolmessa yhteydessä. Ensimmäinen
on Rantalan edustama näkökulma, jossa muistutetaan että köyhempien maiden olot muistuttavat
Suomen oloja kauan sitten - verrokkikohdaksi haetaan yleensä juurikin joko 1950-lukua tai
1900-luvun alkuvuosia. Toinen yhteys on taloudellisen kasvun näkökulma, jossa yleensä 
muistutetaan nykyisen korkean elintason olevan historiallisesti uusi ilmiö, joka voi nopeasti
pyyhkiytyä pois ellemme tervehdytä taloutta menonkiristyksillä tai vaihtoehtoisesti lisää
radikaalisti julkisia menoja. Kolmas, spesifimpi yhteys, on viittaus toista maailmansotaa
edeltäviin vuosiin liittyen myyttiin Suomesta köyhänä ja lähes aseistamattomana maana joka
joutui toisen maailmansodan pyörteisiin.

Mikä on kehitysmaa? Käsitteelle ei ole eikä ole ollut tiukkaa määritelmää. YK:n DESA
määritteli vähiten kehittyneiden maiden Bktl/capita -tulorajaksi 1015$. Tarkastelen seuraavaksi Suomen kehitysmaamenneisyyttä yksinkertaisella taloudellisella kriteerillä.

Jos aloitamme karkealla bkt/capita -vertailulla voimme tarkastella Suomen asemaa historiallisesti
eri ajankohtina. Historiallisen taloustieteen numerot ovat epävarmoja, tarkkojen numeroiden
sijaan lienee syytä kiinnittää huomioita suuruusluokkiin. Oheiset luvut ovat peräisin
"Maddison Project" -verkkosivustolta joka pyrkii eri menetelmin arvioimaan historiallisia
talouden tunnuslukuja. Vertailussa käytetään laskennallista Geary-Khamis -dollaria
joka rinnastetaan vuoden 1990 Yhdysvaltain dollarin arvoon.


Vuosi 1820: Suomi 781$ / Ruotsi 888$ / Länsi-Eurooppa 1455$ / Afrikka 486$

Vuosi 1870: Suomi 1140$ / Ruotsi 1345$ / Länsi-Eurooppa 2006$ / Afrikka 648$

Vuosi 1913: Suomi 2111$ / Ruotsi 2874$ / Länsi-Eurooppa 3488$ / Afrikka 908$

Vuosi 1938: Suomi 3589$ / Ruotsi 4901$ / Länsi-Eurooppa 4421$ / Afrikka ?$

Vuosi 1956: Suomi 5295$ / Ruotsi 7797$ / Länsi-Eurooppa 5871$ / Afrikka 992$

Vuosi 1970: Suomi 9577$ / Ruotsi 12716$ / Länsi-Eurooppa 10108$ / Afrikka 1335$

Vuosi 2010: Suomi 23290$ / Ruotsi 25306$ / Länsi-Eurooppa 20889$ / Afrikka 2034$

Suomi on näiden historiallisten tunnuslukujen perusteella ollut aina Afrikkaa edellä ja luvuissa
ovat mukana myös läntinen siirtokunta Etelä-Afrikka ja Pohjois-Afrikan suhteellisesti
kehittyneemmät valtiot. Vaikkapa Tsadin bkt/per capita viimeisimmän, vuoden 2008, tunnusluvun
mukaan oli 706$, alhaisempi kuin Suomella 1820! 

Samalla luvuista voidaan havaita Ruotsin ainainen etumatka joka oli erittäin merkittävä juurikin
sodan jälkeisinä vuosina. Vertailu Ruotsiin pitäisi meidät aina köyhinä. Tässä tullaankin
toiseen havaintoon, vertailemme Suomea yleensä Ruotsiin tai yleisesti läntisen Euroopan
valtioihin. Usein vielä lehtimiehet ja poliitikot muodostanevat viiteryhmänsä jonkun
maan varakkaan eliitin kanssa siinä missä kotimainen vertailupohja on laajempi.

Miksi sitten Suomi on puheissa ollut kehitysmaa? Käsitys on niin herkullinen, että sitä on
vaikea jättää hyödyntämättä. Siihen voidaan liittää niin syyllistämistä, taloudellisen
kasvun ja inhimillisen kehityksen sankarimyytti kuin jopa sotilaallinen sankarimyytti. 

Mitä ongelmia myytti luo? Nähdäkseni ongelmallisin on käsitys siitä, että kehittymättömimmät
maat voisivat muutamassa vuosikymmenessä luoda kiinni Suomen kaltaisen taloudellisesti
erittäin kehittyneen maan saavuttaman etumatkan. Suomen taloudellinen ja inhimillinen kehitys
viimeisen parin sadan vuoden aikana on ollut riippuvainen jo aiemmasta institutionaalisesta
kehityksestä. Oikeusvaltio, sosiaalinen luottamus yhteiskunnan reiluuteen, korkea koulutustaso,
kaikki ovat pitkällisen kehityksen vaativia prosesseja eivätkä synny hetkessä. Ne voivat ottaa
myös yllättäviä takapakkeja kriisien myötä, harppaukset ovat sen sijaan harvinaisempia.

Lisäys: On myös epämiellyttävämpi selitys myytin sitkeydelle. Kun mielikuvissa Suomi on ollut kehitysmaa 60 vuotta sitten, kehitysapua on annettu kymmeniä vuosia niin on selvä että kehitysmaiden ihmiset, johtajista maaorjiin, ovat vaan kykenemättömiä nousemaan länsimaiselle tasollemme. Kun mekin kykenimme, miksi eivät he? Rasistiselle tai paternalistiselle logiikalle oiva myytti, siis.

Kehitysmaiden taloudellisen rakettimaisen nousun esteenä ovat myös väestön, talouden ja 
ekologian luomat kasvun rajat aivan eri tavoin kuin nykyisellä kehittyneellä maailmalla. Olen
pessimisti, vaikka haluaisin olla optimisti.

 

Riku Rantala: Suomikin oli kehitysmaa, eikä siitä ole pitkä aika

http://www.hs.fi/matka/a1465962339339?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#2

Angus Maddison Project:

http://www.ggdc.net/maddison/maddison-project/home.htm

BKT:n kasvu maailmanlaajuisesti 1500-luvulta alkaen karttana:

https://ourworldindata.org/gdp-growth-over-the-last-centuries/

UN DESA:

http://www.un.org/en/development/desa/policy/cdp/ldc/ldc_criteria.shtml

Geary-Khamis dollar:

https://www.business-case-analysis.com/international-dollar.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Yksi kehitysmaan tunnusmerkki on se, että se vie vain vähän tai ei lainkaan jalostettuna luonnonvarojansa, koska luonnonvarojen omistajilla ei ole rahkeita tai välttämättä edes kiinnostusta jalostusasteen nostamiseen. Sopii melko hyvin ainakin/vielä 50-luvun Suomeen.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Olisin vahvasti eri mieltä. Suomessa oli 1950-luvulla niin konepaja-, elintarvike- kuin metsäteollisuutta joka oli vahvasti vientisuuntautunutta. Metsäteollisuuden osalta kehityspolkuhan oli tervasta sahatavaraan, sahatavarasta selluun, sellusta paperiin, näin karkeasti.

Paperia oli viety Venäjän lisäksi maailmalle itsenäisyyden alkupäivistä lähtien ja konepajateollisuudelle oli vientimarkkinoita Neuvostoliiton lisäksi muuallekin. 1950-luvulla teollisuutta kehitettiin voimakkaasti ja jalostusastetta nostettiin.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Vuosikymmenen alkupuolella melkein 80% koko viennin arvosta saatiin metsäteollisuuden tuotteista. Suurin osa niistä oli sellua ja sahatavaraa - niitä alhaisen jalostusasteen tuotteita. Myimme bulkkia, muut maat ja yritykset saivat lisäarvoa jalostamalla ne lopputuotteiksi.

50-luvun aikana jalostusastetta nostettiin kyllä nopeasti uusia paperikoneita rakentamalla.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

50-luvulla taidettiin rakentaa vain yksi paperikone Veitsiluotoon, viiranleveys 180 cm, vai onko muitakin joillain tiedossa ?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #6

Tietääkseni UPM rakensi Kaipolaan 50-luvulla kolme konetta, PK1 - PK3. Näistä PK 3 siirrettiin Simpeleeltä ja modernisoitiin. Tervasaaren PK III taitaa myös olla 50-luvun lopulta.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #7

UMP on siis rakentanut paperikoneitakin. milloin lopetti ja siirtyi ostamaan toistenrakentamia ?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #8
Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #10

Tämä ei riitä vastaukseksi, onko vaikea esittää faktat, tai myöntää virheensä ?

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia Vastaus kommenttiin #13

Jos kummallakaan ei ole rakentavaa sanottavaa niin jättäkääs sikseen.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #14

Ei minulla ainakaan näistä Kaipolassa rakennetuista paperikoneista!

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Olipa kiintoisa ja informatiivinen postaus.

Kehitysmaiden rakettimaisen nousun mahdollisuuksista, keinoista ja ongelmista antaa hyvän kuvan Kiina, joka Maon kauden päättyessä oli yksi maailman köyhimmistä maista. Äärimmäisessä köyhyydessä eli muistaakseni suunnilleen 80 % väestöstä. Tänään tuo äärimmäinen köyhyys on käytännössä poistettu ja keskimääräinen bkt/asukas on jossakin 7 000 $ paikkeilla, joka tekee siitä keskivarakkaan maan. Ongelmitta tuo kehitys ei ole tapahtunut, erityisesti ekologiset ongelmat ovat mittavia. Olennaista tuossa kehityksessä on, että se on syntynyt sisältäpäin, maan omien toimien tuloksena. Aikaa kuitenkin on kulunut 40 vuotta, joka tietysti on historiassa lyhyt jakso, mutta ihmisiässä huomattava.

Jos ideologiset ja tarkoitushakuiset väittämät Suomesta kehitysmaana sivuutetaan, tarjolla on myös psykologinen selitys. Siinä verrataan sadan tai kahdensadan vuoden takaista köyhyyttä nykyiseen suhteelliseen vaurauteen. Siinä sivussa unohdetaan, että eivät ne verrokkimaatkaan siihen aikaan yleensä kovin paljoa varakkaampia olleet ja varallisuus oli monissa tapauksissa selvästi keskittyneempää kuin Suomessa.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Kiinan saavutukset köyhyyden poistamisessa - varjopuolineenkin - on todellakin hyvä esimerkki köyhyyden nopeasta poistumisesta. Kuitenkin, Maon aikana Kiinassa oli jo luotu mm. kattava koulutusjärjestelmä ja laajapohjainen teollisuus. Taustalla Kiinan vuosituhantinen koulutusta arvostava kulttuuri.

Maddisonin mukaan Kiinan bkt/capita oli Maon kuollessa 1976 853$, samoilla linjoilla vaikkapa Vietnamin, Afganistanin ja useiden Afrikan maiden kanssa.

(Sivumennen sanoen, tämä ei ole puolustus Kiinan hallinnolle. Samoja muutoksia on tehty muissakin maissa ilman valtavaa inhimillistä hintaa hirmuhallintoineen.)

Tuo vertailukohta sadan - parin sadan vuoden taakse juontunee myös kulttuurituotteista. Elokuvissa, kirjoissa ja tv-sarjoissa kuvaillaan yleensä yläluokkaista elämää. Nykyaikana taas usein amerikkalaiset perhesarjatkin sijoitetaan hyvin toimeentulevien maailmaan siinä missä Pulmustenkin isä oli kenkämyyjä ;)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Taustalla Kiinan vuosituhantinen koulutusta arvostava kulttuuri."

Maon Kiinassa tapettiin suuri osa koulutetuista eli se Maon arvostuksista. Suomi pärjäsi erinomaisesti 90-luvun alkuun kunnes Koiviston -87 aloittama monetarismi alkoi purra ja nythän yleisesti tiedostetaan ettei Suomi pysty toimimaan pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ja tämän myös tilastot vahvistavat.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Mao listi ja lamautti korkeakoulutettuja mutta samalla laajensi aivan valtavasti koulutuslaitosta ja mahdollisti näin kansan lahjakkuuspotentiaalin käyttöä. Esimerkiksi lukutaitoisia kiinalaisia oli 1949 vain 20%, kansakoululaitos teki lukutaidosta Maon aikana universaalin. Yliopistolaitos laajentui suunnattomasti.

Kiinaan verrattuna muuten Etelä-Korean vaurastuminen saavutettiin paljon vähemmillä inhimillisillä uhrauksilla ja on yltänyt korkeammalle tasolle.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Ei Suomi ainakaan nykyisin ole kehitysmaa, sehän ei kehity mihinkään suuntaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh...Tähän vastaukseen täytyy antaa oikein kunnon vanhanaikainen papukaijamerkki!

Toimituksen poiminnat