antingen - eller elämästä ja maailmasta

Työn määrä vähenee, ei lisäänny

  • Luvut avattuina
    Luvut avattuina
  • Kansantalouden kokonaistyötunnit miljoonina tunteina
    Kansantalouden kokonaistyötunnit miljoonina tunteina
  • Työtunnit per asukas
    Työtunnit per asukas

Työn lisäämisestä niin yksittäiselle palkansaajalle kuin kansantaloudelle kokonaisuudessaan keskustellaan jatkuvasti. Miksi kuitenkin työtuntien jatkuvasta vähentymisestä vaietaan?

OECD:n tilastot paljastavat kuitenkin tosiasian: Työtuntien määrä niin työntekijää  kohden kuin kansantalouden kokonaisuudessakin on ollut jatkuvassa laskussa vuosikymmeniä. Samaan aikaan bruttokansantuote henkeä kohden on kasvanut radikaalisti. Mikäli suhteutamme työtuntien määrä vähentymiseen jatkuvan väestönkasvumme on muutos vieläkin suurempi.

Vuonna 1960 keskimääräinen suomalainen työntekijä teki 2061 työtuntia vuodessa, vuonna 2015 1646. Tässä ei ole varmaan kenellekään mitään yllättävää, työajan lyhentymiseen ovat johtaneet niin lomien pidentymiset kuin lauantaiden muuttaminen vapaapäiviksi. 

Yllättävämpi tieto monelle saattaa olla kansantalouden kokonaistyötuntien vähentyminen. Oheiset graafit on koottu OECD:n työvoimatilastoista. Niistä voidaan havaita kansantalouden kokonaistyötuntien määrän olleen suurimmillaan ennen 1990-luvun lamaa.

Samoin työtuntien määrä per kansalainen on laskenut jatkuvasti, mikä selittyy työtuntimäärän vähentymisen lisäksi mm. eläkeläisten määrän kasvulla, nykyäänhän katsotaan oikeudeksi viettää terveitä vuosia eläkkeelläkin. Myös työelämän kognitiiviset kriteerit ovat kiristyneet.

Sinänsä kehitys ei ole ihmeellistä ja liittyy viime vuosikymmenten tuottavuuden kasvuun alalla kuin alalla, metsurit vaihtoivat justeerit harvestereihin, pankkivirkailijat ovat kadonneet itsepalvelun tieltä. Samaan aikaan kotitöiden vaatima tuntimäärä, pyykinpesusta ruoanlaittoon ja asunnon lämmitykseen, on vähentynyt suunnattomasti. Uutena kehityssuuntana erilaisen asioimisen, olipa kyse ostoksista tai pankkipalveluista, vaatima aikamäärä vähentyy jatkuvasti kun siirrymme yhä enemmän verkkokauppaan ja verkkopalveluihin. 

Mitä on tapahtunut menneisyydessä tapahtunee myös tulevaisuudessa. Liikenne ja kaupan ala ovat mullistumassa uuden tekonologian käyttöönoton myötä, tulevaisuudessa myöskin hoitoala kokenee radikaalia tehostumista automatisoinnin myötä.

Samalla tulee pohtia realistisesti myös tulevaisuuden työvoimatarvetta. On selvää, että etenkin vähän koulutetun työvoiman tarve tulee jatkossakin laskemaan eikä työvoimareservin kasvattamiselle maahanmuuton kautta tai muilla keinoin liene tarvetta. Työelämän kognitiiviset vaatimukset ovat alalla kuin alalla kasvaneet jatkuvasti  ja suuntaus lienee jatkuva. Realismia olisi puhua siitä, miten toisaalta jaamme työtä kaikille jos haluamme pitää ihmiset työelämän kautta elämässä kiinni tai miten elätämme sen suuren joukon jolle ei työtä, ainakaan taloudellisin perustein, löydy.

Mikä neuvoksi? En tiedä, mutta työtuntien määrän kasvattamiseen tähtäävä ajattelu on lähinnä romanttista haihattelua. Toki voimme kasvattaa työllisyyttä kieltämällä kaivinkoneet ja  siirtymällä lapiotyövoimaan, tai kasvattaa työllisyyttä laskemalla palkkatasoa niin alas että kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä. En myöskään tiedä miten ratkaisemme julkisen sektorin rahoituksen.

Ehkä pohjimmiltaan pitäisi olla uskallusta kysyä millaista yhteiskuntaa haluamme tavoitella? 

OECD:n tilastot:

https://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=ANHRS#

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat