antingen - eller elämästä ja maailmasta

Eläkekeskustelussa unohtuvat verotus ja perinnöt - miksi?

Eläkekeskustelussa unohdetaan eläkkeistä maksetut verot, perintöverot ja nuoremmalle sukupolvelle siirtyvä suunnaton varallisuusmassa. Eläkejärjestelmä käsitetään julkisen sektorin osaksi tai sen ulkopuolelle kuuluvaksi keskustelijan omista intresseistä riippuen. Kokonaisnäkemys puuttuu.

Miksi sitten eläkejärjestelmästä esitetään yksinkertaistettuja totuuksia? Kyse lienee pikemminkin osaoptimoinnista kuin asian esittelijöiden asiantuntemuksen puutteesta. Eläkerahastojen etu on pitää rahastot (ja palkkiot) suurina, eläkkeiden puoltajien äänisaaliit suurina. Valtion velkaa kammoksuvien etuna on kohdella eläkejärjestelmän varallisuutta julkisen sektorin ulkopuolelle kuuluvana. Verotusta kammoksuvien etuna on argumentoida eläkemaksujen kuuluvan verotukseen. Joka tapauksessa kokonaisnäkemys puuttuu, osaoptimointi jyllää.

Miksi minä, piirua vaille nelikymppinen perheenisä, kirjoitan tämän? En siksi, että haluaisin erityisesti puolustella nykyeläkeläisten etuja. En niitä myöskään kadehdi enkä halua leikata. Haluan lähinnä vastustaa perusteettomia taloudellisia uhkakuvia tuomalla esiin seikkoja jotka eivät yleensä nouse eläkekeskustelussa esille.

Vuonna 2015 työeläkkeitä maksettiin yhteensä 28,3 miljardia euroa (28282,9 mE). Keskieläkkeen veroprosentilla 17,9% tästä kertyi valtiolle ja  kunnille verokertymää 5mrdE, mikä vastaisi valtion ja kuntien verokertymästä (71mrdE) noin 7%. Vuonna 2012 kulutuksen implisiittinen veroaste oli  Suomessa 26,4%. Toisin sanoen eläkeläisen käteen  jäävästä keskimäärin 1218 eurosta kulutusveroihin menee keskimääräisellä kulutuksella 26,4%, eli 321,5e. Tämän voidaan arvioida kulutusveroina eläkkeistä palautuvan valtion kassaan noin 6,13mrdE.

Kaikkiaan valtiolle ja kunnille palautui laskennallisesti vuonna 2015 maksetuista eläkkeistä noin 13 miljardia euroa, karkeasti 46% maksetuista eläkkeistä. Jäljelle jäävä summa, noin 15mrdE meni kansantalouden kiertoon ja sillä ostetaan tavaroita ja palveluja pääosin kotimaasta.

Kuolleista valtaosa on eläkeläisiä. Vuonna 2015  perintöveron tuotto oli 0,631MrdE. Samalla voi pohtia myös omaisuusmassaa joka aikanaan siirtyy perillisille. Vuonna 2013 65-74 -vuotiaista  muodostuvien kotitalouksien nettovarallisuuden keskiarvo (ei mediaani) oli 276 495 euroa eli  karkeasti 138 000 euroa per henki.

Voi olla, että osa tästä omaisuudesta on vaikeasti realisoitavissa. En ota kantaa siihen, mikä perintöveroprosentti on oikein tai käytännöllinen, enkä siihen mitä erisuuruiset perinnöt tarkoittavat perivien varallisuudelle. Kuitenkin ajan vääjäämätön kulku tulee tarkoittamaan massiivisen omaisuusmassan siirtymistä nuoremmille ikäpolville, olivatpa kyseessä suurten ikäpolvien lapset tai heidän  lastenlapsensa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuosina 1945-1949  syntyneitä, eli 65-69 vuotiaita, yhteensä 381 263. Karkeasti heidän nettovarallisuutensa arvo on 52,614 miljardia euroa.  Suuret ikäluokat eivät kuole viiden vuoden sisällä, eri ihmiset elävät eri pituisen eliniän, toisaalta osa kuolleista on nuorempia. Kuitenkin, kun suuret  ikäluokat alkavat kuolemaan vanhuuteen se tarkoittaa  erittäin suurta lisäystä nuorempien sukupolvien  varallisuuteen. Menipä lisäys asuntovelkojen maksuun, nuorempien sukupolvien auttamiseen tai lottoamiseen  on vaikutus erittäin suuri. Vuosittaista omaisuuden siirtymistä voi arvioida erittäin karkeasti; hyvin karkeasti arvioituna se on kymmenen miljardin euron arvosta vuosittain, ei merkityksetön summa.

Lisäksi tulee ottaa huomioon eläkeläisten tekemä palkaton työ ja nuorempien sukupolvien rahallinen auttaminen. Väestöliiton "Sukupolvien vuorovaikutus" tutkimuksessa kerättiin tietoa, otsikon mukaan, sukupolvien vuorovaikutuksesta. Kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet oli auttanut lapsiaan  taloudellisesti edellisen vuoden aikana.  Lastenhoitoapua antaneita oli 75%, keskimäärin 13h kahden viikon aikana. Kyseessä on huikea  palkaton työtuntimäärä joka ei näy bkt-laskelmissa.

Toisin sanoen eläkejärjestelmää ei voida arvioida yksittäisenä omana saarekkeenaan vaan pitäisi huomioida eläkejärjestelmä osana julkista taloutta, laskea mikä on todellisesti maksettavat nettoeläkemenot ja miten toisaalta eläkemenot vaikuttavat kansantalouteen. Lisäksi pitäisi pohtia perintöjen vaikutusta kulutustottumuksiin. Vaikea paletti, en sitä kiellä. 

Sillä aikavälillä kun eläkejärjestelmän mahdolliset puutteet realisoituvat tulee ratkaistavaksi huomattavasti konkreettisempia ongelmia; ilmastonmuutoksen taittaminen ja väestönkasvun ja ilmastonmuutokset aiheuttamat pakolaisaallot, työn radikaali vähentyminen ja tätä kautta tarve väestön toimeentulon ja verotuksen radikaaliin uudistamiseen ja Suomen kannalta jokerina Venäjän käytös - imploosio, kuolinkouristukset vai liittoutuminen nousevien suurvaltojen kanssa?

Mutta eläkepommi - olen lakannut huolehtimasta ja opetellut rakastamaan pommia.

(Virheet ovat omiani, tuokaa toki esille korjauksia ja lisänäkökulmia!)

 

Lähteitä ja lisälukemista:

 

Katsaus eläketurvaan 2015

http://www.etk.fi/wp-content/uploads/Katsaus_elaketurvaan_vuonna_2015.pdf

Implisiittinen veroaste

https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/lehdistotiedotteet/verottaja_kuluttajan_kukkarolla_08042015.pdf

Kotitalouksien nettovarallisuus 2013

http://tilastokeskus.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_tie_001_fi.html

Sukupolvien vuorovaikutus - Väestöliitto 2013

http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/26c731b490580ddbe41bf4ea3acde0b9/1478609063/application/pdf/2900705/Sukupolvien%20Vuorovaikutus_net.pdf

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Olin juuri kirjoittamassa arviointia kirjasta Skeptisismi. Kirja on epäilyn, kyselyn ja kyseenalaistamisen historia. Epäilyn perusmuotoja jo antiikissa olivat vastaväitteen esittäminen väittämälle, toiseksi sokraattinen kysely ja ristiriidan tai muun puutteen löytäminen toisen osapuolen väittämistä.

Jukka Raustian kirjoitus näyttäisi toteuttavan skeptisismin perinteitä näpäkästi. Sellainen tempaa mukaansa, saa pohtimaan asiaa ja parhaimmillaan vakuuttaa.

Parisen viikkoa siten kuuntelin Teemu Muhosen ja Jari Hanskan kirjan Eläketurma julkistuksen. Se oli lennokasta ja itsevarmaa esitystä, mutta siitä jäi epäilevä olo: onkohan tuo oikea kokonaiskuva eläkekysymyksestä. Kirja itse on vielä lukematta.

Toimituksen poiminnat