*

antingen - eller elämästä ja maailmasta

Etäisyytemme historiallisista tapahtumista

  • Vuoden 1939 talvisota - William Tregon maalaus ranskalaisten rakuunoiden hyökkäyksestä Sedanissa 1870
    Vuoden 1939 talvisota - William Tregon maalaus ranskalaisten rakuunoiden hyökkäyksestä Sedanissa 1870

Maailma vaikuttaa olevan muuttumassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän mihinkään suuntaan. Enemmän tai vähemmän sopivia vertauskuvia haetaan historiasta niin koti- kuin ulkomailla.

Viimeisen kolmen vuoden aikana usella tahoilla on esitetty kansainvälisen järjestyksen olevan murroskohdassa joka on verrattavissa kylmän sodan päättymiseen tai toisen maailmansodan jälkeisen maaimanjärjestyksen muotoutumiseen. Mainittuina tekijöinä tässä ovat olleet mm. pakolaiskriisin konkretisoituminen, oikeistopopulismiaalto, Ukrainan sota, Brexit ja Trumpin valinta. Samalla pinnan alla yhä voimakkaammin vaikuttavat työnteon muutos sekä ilmastonmuutos jotka molemmat löytyvät monen pintakuohuntatapahtuman taustalla.

Kun muistelemme toisen maailmansodan tapahtumia muistelemme luonnollisesti 72-77 vuoden takaisia tapahtumia. Kun muistelemme kylmän sodan suomettuneisuuden aikaa, muistelemme ajanjaksoa joka kesti vuodesta 1944 vuoteen 1991, 46 vuotta, ja päättyi 26 vuotta sitten. Kun muistelemme fasismin nousua Euroopassa puhumme 84-95 -vuoden takaisista asioista.

Anakronistisella vertailulla, jos analysoisimme maailman tilannetta 1939 toisen maailmansodan ajallinen vastine olisivat 1860-1870 -luvun suuret konfliktit, kuten USA:n sisällissota tai Ranskan-Saksan sota. Suomettuneisuuden aika sijoittuisi samoihin aikoihin kun pohdinta myöntyväisyysmiesten ja vastarintamiesten meriiteistä. Fasismin nousun aika sijoittuisi 1800-luvun alkupuoliskolle liberaalien ja konservativien keskinäisiin kamppailuihin.

Toki näissä vertauskuvissa on oma ikuisuusarvonsa, mutta jos vuoden 1939 analyyseissa olisi nojattu viitekehykseen joka pohjautuu kuninkaiden ja keisarien menneen vuosisatojen sotiin tai olisi verrattu Stalinia ja tsaarinvaltaa keskenään oltaisiin oltu kovasti pielessä. Infrastruktuuri oli erilainen, väkimäärä erilainen, teknologia erilainen, aatteet erilaisia.

Edellä syyllistyn toki anarkistiseen anakronismiin itsekin, mutta aikalaistodistajana nykyajalle ymmärrykseni on heikko ja analyysini pintapuolista. Itse kaipaisin aikalaisanalyysien rinnalle annalististakin analyysia, ehkä jopa jonkinlaisia ennusteita. Braudelia muistellen, mitä käy Välimeren kun rannat lämpenevät ja tunteet kuumenevat?

(Pohdintaan tuli innoitusta Jussi Jalosen FB-seinältä)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sanotaan kenraalien käyvän aina sitä "edellistä sotaa", vaikka seuraava, aivan erilainen, on yhä lähempänä. Venäjällä yhteiskunta kuplii tällä hetkellä sen verran, että on hoksattu taas elettävän vuotta -17. Donald Trump puhuu kansalaisille tavalla, joka ainakin minulle tuo mieleen 1930-luvun eurooppalaiset diktaattorit, vahvimmin ehkä Benito Mussolinin.

Ylläolevat esimerkit edustavat ajatusta historian toistumisesta, vaikka historia nimenomaan jää toistumatta.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Historia ei toista itseään mutta tietyt tilanteet voivat toistua. Ongelmana on nähdäkseni turhan suorien analogioiden hakeminen menneisyydestä täysin eri tilanteista. Trump voi kiuulostaa Mussolinilta mutta on vahvasti demokraattisen valtion vaalen valittu päämies. Venäjä vuonna 2017 on aivan erilainen valtio ja aivan erilaisessa tlanteessa kuin Venäjä 1917 vaikka kuohuntaa voi tullakin.

Historiasta voimme hakea ymmärrystä, suhteellisuuden tajua, muttemme jatkuvuutta tai toistuvuutta. Mutta jos historiaan perehtyminen saa pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä, taustatekijöitä ja mahdollisia kehityskulkuja on nähdäkseni jo jotain hyvää tapahtunut.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Täytän tänä vuonna 80. Olen koko ikäni pohtinut näitä asioita. Viimeiset kymmenen vuotta olen sosiaalisessa mediassa möykännyt ja sieltä olen paljon oppinutkin. Aikaisemmin vain kantapään kautta.

Yleinen suuntaus maailmassa on että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Viime päivinäkin on uutisoitu että muutama rikkain ihminen omistaa enemmän kuin miljardit. Tämä kehitys on vääjäämätöntä. Mitkään hallitukset tai demokratia-aatteet eivät sitä voi muuttaa.

Pitkään olen pähkäillyt rahan olemusta. Vasta nyt ole alkanut lueskelemaan asiasta. Mm. Fergusonin kirja ROSVOJEN VALTIO kertoo mielestäni totuuden finanssimaailman suunnattomasta voimasta. Me emme voi sille mitään, äärimmäinen ahneus voittaa, se tarvitsee sotia ja köyhyyttä, se johtaa varmuudella luonnon nopeampaan tuhoutumiseen jne.

Minulla on kaikki hyvin, mutta lastenlasten tulevaisuus surettaa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

John Kenneth Galbraitin kirja RAHA on julkaistu 1975. Siinä käsitellään rahan historiaa. Miten rahoitettiin Yhdysvaltain sisällissota sekä molemmat maailmansodat. Jo aikaisempina vuosisatoina on ollut samanlaiset ongelmat työttömyyden, inflaation ja rahan arvon kanssa.

Historassa käsitellään vain ulkokohtaisia asioita, kuninkaiden ja keisareiden tekemistä ja sotimista. Kaiken takana on tavalla tai toisella raha. Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltojen talouselämä on hyötynyt kaikista sodista.

Mielestäni kirja kuuluisi peruskouluun.

Toimituksen poiminnat