Hävittäjähankinta ja Venäjän ilmatorjunnan ulottuvuus Etelä-Suomeen
Suomen hävittäjäehdokkaat ovat yllättävän tasavahvoja. Suomen maantieteellisiä erityispiirteitä ei ole otettu julkisessa keskustelussa huomioon. Etelä- ja Itä-Suomessa toimiessaan hävittäjät toimisivat Venäjän ilmatorjunnan piirissä.
Hävittäjähankinnalla spekulointi on alkanut ja kiihtynee päätöksen lähestyessä. Kannunvalantaa niin teknisiltä kuin poliittisilta kannoilta tehdään jatkuvasti.
Mainittakoon, että viime hävittäjäkilpailussa spekuloitiin ennen Neuvostoliiton hajoamista vahvasti yhdistelmästä yksi laivue MiG-29 -hävittäjiä, kaksi laivuetta Gripenejä, ja lähes kisan loppumetreille asti voittajaksi veikattiin joko F-16 Falconia tai Gripeniä. Nytkin, kuten viimeisen kolmen vuoden poliittisesta kehityksestä voi päätellä, yllätyksiä voi olla vielä tulossa ennen hankintapäätöstä.
Tällä hetkellä kuitenkin kaikki ehdokkaat ovat monessa suhteessa tasaväkisempiä kuin 1990-luvun alussa. Turvallisuuspolitiikan penkkiurheilijana totean, että valitaanpa mikä tahansa ehdokas kyseessä on hyvä valinta.
Verkosta löytyy useita artikkeleja jotka pureutuvat parhaan julkisen tiedon valossa eri kone ehdokkaiden hyviin ja huonoihin puoliin, olivatpa perusteet sitten teknisiä, taloudellisia tai turvallisuuspoliittisia.
Pyrin nostamaan esille kolme tekijää, jotka eivät ole nousseet vielä keskustelussa esille:
-
Hävittäjien aseistus
Tällä hetkellä hävittäjien pääaseistuksena ilmamaaleja vastaan pidetään yleisesti tutkahakeutuvia ohjuksia. Gripeniin ja Typhooniin on valittavissa joko uuden sukupolven Meteor tai jo Suomen käytössä oleva AMRAAM, amerikkalaiskoneisiin vain AMRAAM, Rafaleen vain Meteor.
Kaikkiin ehdokkaisiin on saatavissa moderni risteilyohjus, JASSM, Storm Shadow tai KEPD-350, joille kaikille on suunniteltu erilaisia päivityksiä ohjusten pitämiseksi käyttökelpoisena.
Mikäli valittava kone olisi (yllättäen) Rafale, voisi nykyistä AMRAAM ja AIM-9 varantoa käyttää ilmatorjunnan NASAMS-kalustolla.
Ilman suuria yllätyksiä ohjusten osumaprosentissa Suomi kykenee hankkimaan, aivan kuten nykyäänkin, niin suuren määrän ohjuksia että Suomi kykenisi tuottamaan raskaat tappiot Venäjän ilmavoimille, varsinkin 2030-luvun ennakoidulla Venäjän ilmavoimien vahvuudella.
-
Hävittäjien toimintaympäristö Suomen yläpuolella
Suomen hävittäjille suunniteltu toimintaympäristö – pääosin oman maa-alueen yllä toimiminen – on moneen hankintaan verrattuna poikkeuksellinen. Se tekee myös koneiden suorasta vertailusta mahdotonta julkisen tiedon pohjalta. Siinä missä lentokoneiden tutkien tai infrapunasensorien suorituskykyä voi päätellä fysiikan lakien pohjalta ei luonnollisesti julkista tietoa siitä, millä todennäköisyydellä Suomen nykyisestä tai tulevasta ilmatilannekuvasta ja ennakkotiedustelutiedosta kyetään antamaan hävittäjälle riittävän hyvät tiedot torjuntatehtävän onnistumiseksi. Tämän vuoksi hävittäjän itsensä sensoriominaisuuksilla saattaa olla vähemmän merkitystä kuin pelkät suorituskykyvertailut antavat ymmärtää.
-
Hävittäjien toimintaympäristö vihollisen ilmapuolustuksen sisällä
Viime vuosien aikana on tuotu esille se, että Venäjän ilmatorjunnan kantama ulottuu – mainosarvojen – mukaan pitkälle Suomen maa-alueelle. Ohjusten osumatodennäköisyys toki heikkenee kohti kantaman äärirajoja useista eri syistä johtuen, toisaalta maan kaarevuus tutkahorisontin myötä asettaa omat rajoitteensa. Merenpinnan korkeudella oleva tutka voi havaita 1000 metrin korkeudella olevan kohteen 130km päähän, 100m korkeudella olevan kohteen 40km päähän.
Kuitenkin, Suomi ja lähiympäristö ei ole korkeuserojen puolesta Alankomaat ja Suomen pääkaupungin etäisyys Venäjän rajasta on sangen pieni. Itärajalta on linnuntietä Helsinkiin 160km, eli tutkahorisontti 0 m korkeudelta olisi 1500m. Suursaaresta, jonka korkein kohta merenpinnasta 176m Helsinkiin on noin 110km, jolloin tutkahorisontti Helsingin seudulle asettuisi noin 200m korkeudelle. Saman etäisyyden piirissä olisi myös ns. eteläinen rantamaa Lahden ja Lappeenrannan eteläpuolella, tosin sillä erotuksella että lentokone joutuu lennollaan ottamaan huomioon Salpausselän. Venäjän S-400 ohjusjärjestelmän mainoskantama on 400km, S-300V järjestelmän 200km, joten mainostietojen mukaan koko eteläinen Suomi olisi käytännössä niin ohjusten kantaman kuin myös tutkahorisontin piirissä alimpia korkeuksia lukuun ottamatta.
Häirintäkeinojen tehokkuus tai tutkien vaientaminen voimakeinoin on kysymysmerkki jonka vaatimaa kenttäkoetta ei toivottavasti koskaan suoriteta. Joka tapauksessa toimiessaan eteläisessä Suomessa hävittäjä joutuu lentämään matalalla jotta se ei joutuisi Venäjän ilmatorjunnan piiriin.
Toinen iso kysymysmerkki on Venäjän ilmatorjunnan mahdollinen kyky ulkopuoliseen maalinosoitukseen 2030-luvulla. USA:n merivoimat pystyy jo tutkakoneillaan ohjaamaan ilmatorjuntaohjuksia maaliin (CEC), lienee odotettavissa että Venäjäkin kykenee tähän jollain aikavälillä. Tutkahorisontti vaikkapa 10000m korkeudella lentävästä tutkakoneesta merenpinnan tasolle on 400km.
Tämä seikka voi antaa lisäpainoa F-35:n hankinnalle, se on ehdokkaista ainoa häiveominaisuuksilla varustettu hävittäjä. Toisaalta, erilaisilla häivekoneet havaitsevia sensoreita ja sensoriyhdistelmiä kehitetään kiivaasti ja tekoäly antaa aivan erilaiset mahdollisuudet eri sensorien tiedon yhdistelemiseen kuin aiemmin.
Sama ilmatorjunnan välttely ajaisi todennäköisesti myös Venäjän koneet alakorkeuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että koneilla ei olisi tilaisuus havaita välttämättä niin kaukaa kuin tutkan tai IRST infrapunasensorien puolesta olisi mahdollista. 50m korkeudelta tutkahorisontti toiseen 50m korkealla lentävään koneeseen on 58km. Jos kaksi konetta lentää vastakkain 1000km/h tunnissa, on kohtausnopeus 2000km/h = 555m/s.
Joka tapauksessa, hävittäjäpäätös on hankala eikä sitä voi julkisuudessa saatavan tiedon pohjalta tietenkään tehdä. Olipa päätös mikä tahansa, on helppo löytää syitä sen hyväksymiseksi. Hävittäjien suoritusarvoista iso osa tulee julkisuuteen vasta asiakirjojen salauksen poistuttua kymmenien vuosien päästä. Samalla tulee muistaa, että hävittäjä on näkyvyydestään huolimatta vain yksi osa ilmapuolustuksen kokonaisuutta.
S-400 pisimmän kantaman versioiden lentorata lienee myös ballistinen.
Siinä on useita eri maaleille tarkoitettuja ohjuksia. Nopeisiin liikehtimiskykyision hävittäjiin tarkoitettujen ohjusten kantama ei ole tuota 400km. Todellinen torjunta etäisyys pieneen maaliin lienee jotain muuta.
Ainakin israelin ilmavoimat on toistuvasti kyennyt lentämään venäläisvalmisteisten ohjusten vaikutusalueella hyvin pitkään ilman tappioita. Häivetekniikan lisäksi on myös muita keinoja valikoimassa.
Israel on myös valinnut f-35. Venäjä ja kiina kehittävät vastaavia tyyppejä kiivaasti, joten tuskin häiveteknologia aivan turhaa on. Onhan niitä käyetty jo hyvin pitkään. B-1 on jo vanha kone.
Ilmoita asiaton viesti
Toki kyse on teoreettisista maksimikantamista. Jo ei mainosmiehen sanaan voi luottaa, niin mihin sitten? Kuitenkin pääkaupunkiseutukin sijaitsee, kuten mainittua, 160km päässä itärajasta eli reippaasti mainostetun kantaman sisäpuolella.
Israelin esimerkkiä en pitäisi relevanttina, sillä heidän vastustajinaan on ollut arabimaita joilla viime vuosikymmeninä ei ole ollut moderneinta venäläiskalustoa. Myös voimasuhteet sekä hyökkääjän yllätyksellisyys on ollut heidän valttinaan. Joka tapauksessa Ilmavoimien on pakko ottaa Venäjän ilmatorjunta toiminnassaan huomioon. Toivottavasti asiaa ei koskaan testata tai jos testataan niin häive, häirintä ja taktiset keinot neutraloivat uhan.
Kaikissa ehdokkaissa on huomioitu häiveen pienentäminen, F-35:ssä voimakkaimmin. Saa nähdä miten tulevina vuosikymmeninä käy.
Ilmoita asiaton viesti
Koneita pitäisi ostaa Venäjältä. Se hämäisi venäläisiä ilmatorjuntamiehiä, koska MiG voisi olla oma tai vieras.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt on sekä ilmavoimien että laivaston hankinnoilla paitsi tarkan euron paikat myös mihin niitä vähiä rahoja on syytä sijoittaa. Suomi tarvitsee huomattavasti vähemmän hävittäjiä kuin nyt. Ilmeisesti vain rauhanaikainen tunnistus on tarpeen. Sota-aikana pienet ilmavoimat pyyhkäistään taivaalta ensimmäisenä päivänä.
Suomen kenraalien ei pidä sotia entisiä aikoja, vaan pyrkiä katsomaan tulevaisuuteen siis sinne, mitä varten hankintoja tehdään.
Aina pitää olla tuntosarvet herkkinä ja katsoa, mitä suuressa maailmassa tapahtuu. Millä tavoin hävittäjiä on pudotettu? Onko Suomella sanansijaan sellaisiin ”dogfighteihin”, jos niitä edes nykyään käydään?
Suomella ei ole nyt ollenkaan kykyä ilmatorjuntaan eräillä korkeuksilla. Tämän tietävät kaikki.
Suomen tulee panostaa ohjustorjuntaan lentokoneiden sijaan. Tietenkin koneet ovat seksikkäämpiä, mutta niiden hankinta on typerämpää.
Sama koskee laivastoa ehkä vielä isommalti. Laivasto hankkii nyt suuria korvetteja, kun kerran pitää olla isommat kuin merivartiostolla. Muutamat korvetit ammutaan upoksiin ensimmäisenä päivänä, mikäli kahina tulee. Mutta onhan laivastolla freudilaisittain suuremmat.
Suomen pitää hankkia parempaa maanpuolustuskalustoa, joka on myös paljon halvempaa, kuin nyt julkisuudessa olleet hankkeet.
Ilmoita asiaton viesti
”Sota-aikana pienet ilmavoimat pyyhkäistään taivaalta ensimmäisenä päivänä.”
Muuten olen kanssasi samaa mieltä mutta tuohon lainaamaani esittäisin eriävän mielipiteen. Eli siis jos olettaisimme, että se hyökkääjä tulisi sieltä suunnalta mistä vuonna -39, niin tod. näk. se vihulainen pitäisi ensin huolen siitä, että ne pienet ilmavoimat eivät edes pääsisi taivaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Edesmennyt Tom Clancy kirjoitti kirjoja, joissa lännen ihmeaseet ratkaisivat maapallon ongelmat erehtymättömästi. Ilmeisesti samat lännen ihmeaseet ovat päätyneet rajan toiselle puolen… 🙂 Venäjä ei ole resursseiltaan Neuvostoliitto eikä tule olemaankaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi kyllä enemmän kuin toivottavaa ettei näitä ”ihmeaseita” olisi itänaapurilla, mutta en sittenkään laskisi liikoja sen toiveen varaan.
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001015796.html
Osumatarkkuus voi olla huono, tai sitten ei. Ammuttiinhan näitä Kaspian mereltä? Syyriaan, ja tuo Vienan lahti kun taas on huomattavasti likempänä ulottuen noin Kuhmon tasolle ja etäisyys on kolmisensataa kilsaa. Vienan lahdelta taas on melko hyvät yhteydet esim. Severomorskiin, https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoinen_laivasto .
ps. Ilmeisestikään risteilyohjusta ei voida enää laskea niihin ”ihmeaseisiin”, siksi lainausmerkit.
Ilmoita asiaton viesti
Risteilyohjukselle pitää ohjelmoida oikea maali, lisäksi sen pitää päästä perille. Aivan kuten täsmäpommeja pudottavan lentokoneen. Niitä pitää olla myös riittävästi. Irakia vastaan 2003 liittouma käytti 725 heti alkuunsa. Mitkä ovat Venäjän resurssit yksin Suomea vastaan? Lapin läänin kokoisen Serbian ilmavoimia NATO ei saanut lamautettua kentille.
Eli vastauksena voi todeta, että mikäli ohjuksia on riittävästi, niiden maalitus toimii täydellisesti eikä ohjuksia tiputeta matkalle voi ilmavoimat ja vaikka koko muun yhteiskunnan lamauttaa näitä käyttämällä.
Sinänsä voi toki pohtia, onko hävittäjätorjunta oikea vastaus risteilyohjuksien ja ballististen ohjusten uhkaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Sinänsä voi toki pohtia, onko hävittäjätorjunta oikea vastaus risteilyohjuksien ja ballististen ohjusten uhkaan.”
Tuose ongelma kai onkin, tai on minun mielestäni, eli jos niiden hävittäjien hankita on muista puolustusmenoista pois, ja jos niillä ei kuitenkaan voida torjua ohjuksia. Toki rauhanajan ilmavalvontaan tarvitaan jokunen mutta montako ?
Ilmoita asiaton viesti
Toki rahankäyttöön on erilaisia vaihtoehtoja ja jotkut ovat perustellusti parempia kuin toiset. Joka tapauksessa, hävittäjähankintaan on kautta poliittisten rintamalinjojen sitouduttu ja voi olla parempi että se tehdään kuin jäädään odottamaan optimiratkaisua (joka sekin voi osoittautua vääräksi). Jos hävittäjät hankitaan, ei niissä voi luulotella kevytratkaisun olevan pätevä vaan kaluston tulee olla ehdottoman korkealaatuista ja hyvin varusteltua vaikean toimintaympäristön vuoksi.
En usko Venäjän suuruuteen tässäkään asiassa, lisäksi tulee muistaa, että Venäjä ei ole resursseiltaan Neuvostoliitto. Uusia PAF-FA hävittäjiä olisi tarkoitus maan ilmavoimille hankkia 150, MiG-35 koneita 170 eikä Su-27 -sarjan koneitakaan ole tulevaisuudessa muutamia satoja enempää. Toki täydellä voimallaan Venäjä on Suomelle aina liian iso vastus mutta pieni maa ei kykene muuhun kuin ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneeseen puolustukseen. Täysimittaisesti Venäjää voi vastustaa ainoastaan sotilasliitto, mutta se ei ole tämän bloggauksen aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi myös pohtia mitkä ovat olleet huonoja PV:n hankintoja. Tärkein tietysti panssarilaivat. Rahat olivat erityisesti maavoimien kehittämiseltä poissa. Jos joku jaksaisi pohtia kokonaisuutta, niin yksi varteenotettava vaihtoehto olisi tiputtaa heti kättelyssä hävittäjein hankinta jonnekin 40 koneen luokkaan ja pohtia mihin jäljelle jäävää rahaa käytettäisiin. Toisaalta tämä tarkoittaisi koko Ilmavoimien pienentämistä ja rahaa jäisi muille vielä enemmän. Se on suuri satusetä joka kertoo, että Ilmavoimien käyttämät rahat eivät pienennä Maavoimiin käytettäviä rahoja.
Kuka tosissaan uskoo, että todellisessa kahakassa jossa Venäjä on meitä vastassa Ilmavoimat tulevat ratkaisemaan sodan. Toiveajattelu on syytä unohtaa ja todella valmistautua sotaan kun puhutaan PV:n suorituskyvyn kehittämisestä.
Linkki jossa tietoa miksi panssarilaivat hankittiin.
http://tuomohirvonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162…
Sitten pari linkkiä joissa on pohdintaa kuinka suurta yleisöä pystytään tänä päivänäkin sumuttamaan PV:n hankinnoissa. Mielenkiintoisaa kun nämä ovat Iltalehdessä eikä esim. HS:ssä tai IS:ssä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612122200039701…
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016040121350217_u…
Ilmoita asiaton viesti
Toki erilaisia hankintavaihtoehtoja voi pohtia, mutta toisaalta hävittäjähankinnalle on laaja poliittinen tuki. Olisiko vaikkapa hävittäjien ja ilmatorjunnan yhteishankinnalle tai hävittäjien ja maavoimien varustamisen yhteishankinnalle samanlaista tukea kerättävissä?
Ilmavoimien toimintamenot supistunevat rajusti jatkossa kun kehittyneet simulaattorit astuvat käyttöön. Oikeilla koneilla tehtäneen HX-aikaan lähinnä erilaisia sertifiointi- ja instrumentointilentoja varsinaisen harjoitustoiminnan sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tuohon tukeen viittaan puhuessani tietämättömyydestä.
Synteesi vielä.
Nykyisen kaltaiset, nykyiseen doktriiniin perustuvat ilmavoimat ovat tulossa kaikkialla maailmassa tiensä päähän. Miksi siis pitäytyä siinä vielä ylipitkään? Ja velaksi. Taitaa tulla myös se EU:n velkakatto esteeksi. Tämä kuriositeettina.
Merivoimien hankintasuunnitelma on täydellinen virhe, jos ajatellaan puhtaasti Suomen puolustusta. Sille ei voi kuin nauraa ja samalla ihmetellä Merivoimien asiantuntijoiden asiaa tuntemattomuutta. Ellei sitten todellakin ole tarkoitus integroida kolmansien valtojen merisotaan ”suurilla vesillä”.
Ilmoita asiaton viesti
On sinänsä totta, että risteilyohjukset voi laukoa maalta tai vaikka mereltä, ja ilmapuolustuksen hoitaa pitkälti, joskaan ei täysin, ilmatorjunnalla. Ehkä tehokkaamminkin kuin hävittäjin. Näkökulmamuutos vaatisi kuitenkin aika lailla uudelleenajattelua mihin ei olla valmiita.
Siksi, turvallisuuspolitiikan penkkiurheilijana, toivon, että hävittäjäkauppa vedetään mahdollisimman hyvin läpi koska näin on päätetty. Parempi että hankitaan jotain, vaikka ei olisikaan optimiratkaisu, kuin ei mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Asejärjestelmien teknisiin yksityiskohtiin menemättä, kiinnitin huomioni kirjoittajan viimeisen kappaleen toteamukseen:”Olipa päätös mikä tahansa, on helppo löytää syitä sen hyväksymiseksi.” Olen erimieltä.
Silti, kiitos avauksesta!
Elinkaarikustannuksineen ja asejärjestelmineen hävittäjähankinta on Suomen taloudelliselle kantokyvylle liian suuri, nousten pitkälle yli 10 miljardin. Siitäkin huolimatta, että kustannukset jakaantuvat aikavälille.
Toiseksi mm. F-35 projekti, joka on tullut maksamaan jo yli 1000 miljardia dollaria, alkaa olla suurvallallekin liian kallis. Onkin näkyvissä kaikkialla maailmassa uusi kehitysaste, jossa luovutaan nykyisen kaltaisesta ilmasodan doktriinista. Kirjoittajakin viittaa mm. Venäjän tulevaisuudessa pieneneviin konemääriin. Olemme siirtymässä globaalisti kehittyneen, 4. sukupolven ohjuspuolustuksen, sekä lennokkien käyttöön. Tietenkin tulee kokonaisuudessa ymmärtää myös viholliskuva ja siihen liittyen mm. keskipitkänmatkan ja risteilyohjusten merkitys tulevaisuuden sodassa. Kehitys on vääjäämätön. Tämä tosiasia Suomessakin on otettava huomioon. Lisäksi pienen maan massiiviset, kohdennetut sotatarvikehankinnat ovat muilta puolustushaaroilta pois. Tämä on matemaattinen fakta, jonka tarkastelu vaatii korkeaa suomalaista sotilaspoliittista osaamista, johon vaaditaan globaalisuuden funktio mukaan. On aikalisän paikka.
Merivoimien hankinnoissa on tapahtumassa idiotismin ylistys. Suunnitteilla on hankkia 4 noin 100 metristä korvetti-luokan alusta noin 500 miljoonan hintaan ja niihin asejärjestelmiä toisella 500 miljoonalla. 200 miljoonaa on suunniteltu ”pelivirheiden” mahdollisesti aiheuttamiin budjettiylityksiin.
Alusten mittojen puolesta on tarkoitus siirtyä takaisin panssarilaiva-aikakauteen päivitettynä päivän tekniikalla ja valtamerikelpoisuudella. Aluksia halutaankin mitä ilmeisemmin käyttää valtamerillä Yhdysvaltojen operaatioissa. Nyt kun olemme jo pakolaisten kanssa harjoitelleet. Suomen rikkonainen rannikko onkin suunnitellulle alusluokalle epäsopiva toimintaympäristö. Siis juuri se sodan näyttämö, jossa aseen tulisi olla tehokas.
Rannikkopuolustustamme on viime vuosikymmeninä kiistämättä ajettu alas. Ei tarvita ajatusleikkiäkään siitä, mitä osallakin korvettihankintoihin suunnitelluista rahoista saataisiin moderniin ja tehokkaaseen rannikkopuolustukseen mm. kehitämällä ja modernisoimalla miina-asetta, sekä kiinteällä ja liikkuvalla ohjuspuolustuksella. Tässäkin on aikalisän paikka.
Sotilaallisen puolustuskyvyn lisäämiseen tähtäävien hankintojen perusteleminen kansalaisten suuntaan on helppoa. Kansa ei modernista sotilasteknologiasta, sodankäynnistä ja sotilasteknisistä visioista ymmärrä keskimäärin juuri mitään. Kansaan lasken mukaan poliitikot. Ne, jotka jotain ymmärtävät, ovat pakotettuja pitämään suunsa kiinni. Tämä on dilemma. Ja sitä käytetään nyt hyväksi.
https://youtu.be/7CI2NwIbk2c
Ilmoita asiaton viesti
Niin valitettavasti totuus on, että suomalaisia sumutettiin pahasti 1930 luvulla. Eljas Erkko oli yksi vahva hahmo laivastolain takana. Siksi siitä on puhuttu niin vähän. Suomalaisten suolenpätkät lentivätja veri virtasi turhaan sen takia Kannaksella ja muuallakin 1939 – 1945. Kyse ei ole sen vähemmästä tälläkään kertaa jos sota tulee 2050 mennessä.
On hyvä hankkia ymmärrystä näin vakavasta asiasta mutta se vaatii vuosien työtä ja ennen muuta Puolustusvoimain hankintojen seurantaaa. Toiveajattelulla joutuu sumutettavaksi. Valitettava asia.
Ilmoita asiaton viesti
Laivastolaki oli aikansa kehityskulun tulos, mutta mainitsemiesi vuosien kontekstissa sillä ei ollut millään muotoa ratkaisevas merkitystä, eikä juurikaan liity merkityksellisesti tähän päivään. Historiaa.
Ei tietenkään turvallisuuspolitiikka voi olla erillinen, omaa elämäänsä elävä osio yhteiskunnassamme. Sitä se ei ole ollutkaan. Sotilaallinen maanpuolustus osana turvallisuuspolitiikkaa sen sijaan on ottanut niskalenkin toisesta osiosta, joka aiemmin oli aktiivinen, diplomatiaan perustuva puolueettomuuspolitiikka. Sitä ei enää ole. Siksi sotilaalliset kustannukset voivat ylipäätään nousta kansantaloudessamme merkittävään asemaan.
Samalla vaikuttaa siltä, että ns. sisäinen turvallisuus on pudonnut kelkasta laskiaismäkeen. Vaikka uhat ovat kasvaneet maahanmuuton, kansalaisten levottomuuden, eriarvoistumisen ja huumerikollisuuden myötä. Samanaikaisesti oikeuslaitoksemme on kriisissä resurssien suhteen, sekä korruption ( Aarnio, valtakunnansyyttäjä ym. ). Lisäksi ja valitettavasti poliisimme on amerikkalaistumassa arrogantiksi kansalaisten suhteen.
Puolustushankinnat joudutaan tekemään velkarahalla ja olemme jo EU:n velkakatossa. Eikö PM tässä tapauksessa pelkää, että joudumme komission liekaan? No ei pelkää.
Ilmoita asiaton viesti