Kirjoitan blogia omaksi ilokseni etenkin tulevaisuuteen sekä koulutukseen liittyvistä asioista. Työkseni toimin yläkoulun oppilaanohjaajana joten pohdin tulevaisuutta työkseni joka päivä. Pohjakoulutukseltani olen Suomen ja Skandinavian historian FM Oulun yliopistosta, joten myös menneisyys on pohdinnoissani alati läsnä.
Laman epäoikeudenmukaisuuksien uhrit vaativat totuutta esiin. Oikeudellisesti useimmat tapaukset ovat vanhentuneita, eli tuomioita ei voi jakaa. Se ei uhria lämmitä, hän haluaa totuuden kaikkien nähtäville. Tuoreeltaan Satakunnan Kansan toimittaja, kuten muutamat kollegansakin, hyökkäsi tunteikkaasti vastaan.
Viime sotien opetuksista eräs tärkeimmistä oli se, että me opimme luottamaan toisiimme. Riippumatta siitä mitä lojui pankkitilillä tai paljonko massia lepäsi lompakossa.
Se tiivistyi sanonnassa: ”kaveria ei jätetä”.
Ketään ei jätetty. Ei haavoittuneena, ei pulassa, ei rauhan aikana eikä kuolemassa.
Perkeellisen ahneuden aika?
Nyt näyttää siltä, että nämä kalliisti lunastetut opetukset on hylätty. Kaveri jätetään, kaverille ei jätetä ja pulassa oleva ystävä jää tien poskeen.
Hyväksyttiin naispappeus, saatiin 90-luvun lama ja liityttiin EU:hun. Hyväksyttiin tiedät-kyllä-mikä -laki, saatiin heti seuraavana vuonna valtava maahantuloaalto ja turvallisuustilanne huononi. Mieli tekisi kysyä – vaikkei varmaankaan pitäisi – että mitä seuraavaksi?
Julkaistaanpa tästäkin aiheesta pieni postaus, koska olen saanut aihetta koskien niin monta yksityisvistiä. Esimerkiksi sitä, että voitko tulla Espanjaan asumaan luottotiedottomana ja kuinka se vaikuttaa Espanjassa asumiseen. Lyhyesti vastattuna ei ymmärtääkseni yhtään mitenkään, mutta pyrin avamaan hitusen aihetta koskien noita kysymyksiä joita olen saanut.
Eurokriisissä kärvistellään edelleen ja hallitus yrittää pistää tilanteen entistä huonommaksi, mutta se on toinen juttu. Vertailin BKT:n valossa Suomen historian kriisejä sisällissodasta nykyiseen eurokriisiin, lähtövuodet kriisejä edeltäviä vuosia ja vertailun vuoksi inflaatiokorjattuja sekä lähtövuoden arvona 100 pistettä.
Siihen vaaditaan taitoa, että saadaan maan talous huonommaksi ilman aseita kuin aseiden kanssa. 90-luvun lamassa päästin samaan aiemmissa aseellisissa selkkauksissa, mutta eurokriisi on vienyt jo nyt voiton aseista.
Tänäänkin on kuultu lukuisia kertoja väite, että t&k- ja koulutussatsaukset nostivat Suomen lamasta 90--luvulla. Tilastot Tekesin t&k-rahoituksesta, kuvat, eivät tue tätä väitettä. Koulutuksen vaikutukset taas ovat hitaita.
Nokialla oli merkittävä vaikutus: Parhaimmillaan yhtiön osuus bkt:sta oli neljän prosentin luokkaa vuonna 2000.
Työttömäksi joutuneiden osuus oli suurimmillaan vuonna -92 jolloin lähes 40 prosenttia toimintansa lopettaneista yrittäjistä joutui työttömäksi.
Rakennusalan entiset yrittäjät olivat kaikista huonoimmassa asemassa kaikissa suhdannevaihteluissa. Varsinkin lama-aikana tilanne oli synkkä: rakennusalan yrittäjän riski joutua työttömäksi oli lähes kaksinkertainen teollisuudessa toimineeseen yrittäjään verrattuna.
Yrittäjyyttä toitotetaan lähes joka tuutista. Joillekin ainoa vaihtoehto, joillekin elämäntapa. Useat jopa menestyvät yrittäjinä. Valtionjohto myös kannustaa yrittäjyyteen, mutta jotakin puuttuu. Epäonnistuminen on lähes "kriminalisoitu". Kun kaikki ei mene niin kuin piti, selkäranka katkaistaan ja vielä nyljetään. Putoaa lähes yhteiskunnan ulkopuolelle. 90-luvun lamassa yrittäjiä jopa "ryöstettiin" puhtaaksi. Nyt on viimeinen hetki antaa nämä tähtitieteelliseksi kasvaneet velat anteeksi.
Helsingin yliopistolla joulua on odotettu paremmassakin tunnelmassa. Runsaasti yli tuhatta yliopistolaista koskevia yt-neuvotteluja on käyty, ja tieto siitä, kuka saa jäädä ja kuka lähtee, tulee vasta ensi vuoden alussa.
Sivistysvaliokunnan tuore päätös sivistää Suomea poistamalla apteekkikompensaatio oli yliopistolle jälleen ämpärillinen lisää kylmää vettä niskaan.
Se, miten Suomi nostetaan taloudellisesta ja henkisestä lamasta leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimuksesta, ei ole avautunut monellekaan yliopistossa työskentelevälle.
Kirjoitan blogia omaksi ilokseni etenkin tulevaisuuteen sekä koulutukseen liittyvistä asioista. Työkseni toimin yläkoulun oppilaanohjaajana joten pohdin tulevaisuutta työkseni joka päivä. Pohjakoulutukseltani olen Suomen ja Skandinavian historian FM Oulun yliopistosta, joten myös menneisyys on pohdinnoissani alati läsnä.